Tasan vuosi sitten kävimme Riisitunturin kansallispuistossa, Posion kunnassa. Satuin kuulemaan aktiiviulkoilevalta ystävältäni ennen joulua Riisin autiotuvasta, joka on helposti saavutettavissa oleva talviretkipaikka sellaisellekin, jolla ei metsäsuksia ole, tai järeitä talvivaellusvarusteita (ahkiota, talvitelttaa, keitinlaatikoita tms.). Riisitunturin kansallispuisto ja etenkin Riisitunturin autiotupa on hieno retkikohde valokuvaajalle tai muuten vaan ulkoilevalle/retkeilevälle, joka haluaa viipyä päivän-pari ja ihastella vaikka revontulia tunturimaisessa ympäristössä.

Riisitunturi yllätti minut monella tapaa. Talviset maisemat ja tykkylumiset kuuset yllättivät jo sen puolesta, etten ollut edellisvuotta aikaisemmin käynyt pohjoisissa maisemissa kaamosaikaan. Vaikka Riisitunturilla olikin selkeästi pimeämpää kuin eteläisessä Suomessa, päivisin valoa kuitenkin riitti auringon käydessä taivaalla noin kolmen tunnin ajan juuri vuodenvaihteen aikaan. Riisitunturin kansallispuistolle ominaista ovat kuusikkoiset vaarat ja tunturit, sekä puuton tunturihuippu, jolta avautuu näkymät kaakossa Kitkajärvelle ja lännessa kauniisiin vaaramaisemiin sekä Riisisuolle. Riisitunturi sijaitsee kohtalaisen lähellä Syötteen sekä Oulangan kansallispuistoja.

4. tammikuuta 2015, klo 14:50. Pimeää on.

Riisitunturin autiotupa 4. tammikuuta 2015, klo 14:50. Pimeää on.

Riisitunturin autiotupa metsänrajassa

Tupa metsänrajassa. Kuva seuraavana päivänä ”aamuvalon” kajossa.

Riisitunturin autiotupa sijaistee mukavan lähellä Riisitunturin lähtöpistettä, sillä etäisyyttä parkkipaikalta tuvalle on vain pari kilometriä. Tämä siirtymä oli helppo tehdä ensimmäisen talviretken testimielessäkin lumikenkä-ahkio-kombolla. Itse en ole vielä käynyt varsinaisella pidemmällä talvivaelluksellakaan, joten aloittelevan talvivaeltajan varusteillakin tämä oli nimenomaan loistomahdollisuus päästä puuttomaan, tykkylumiseen tunturimaisemaan vähin vaivoin. Tuvalta teimme sitten reippaita lumikenkäretkiä lähilaavuille ja Riisitunturin huipulle.

Aurinko kajastaa klo 9:50. Kuva otettu 5. tammikuuta 2015.

Aurinko kajastaa klo 9:50, 5. tammikuuta 2015. Yli-Kitka (järvi) pilkottaa taustalla.

Yövyimme autiotuvalla sen sallitun kaksi yötä. Paikalla kävi paljon väkeä, etenkin valokuvaajia, sillä Riisitunturi ja etenkin Riisin autiotupa on suosittua kohde mm. revontulia ja muutoin tunturimaisemia kuvaaville henkilöille. Kävimme monta kiehtovaa keskustelua muiden retkeilijöiden kanssa ja kuulimme mm. kuuluisan luontokuvaajan ajatuksia valokuvausharrastuksen aloittamisesta. Jotkin ulkoilijat tulivat tuvalle vain lämmittelymielessä ja extriimeimmät henkilöt taisivat saapua tuvalle n. klo 21.30, käydä nukkumaan napakalle laverialustalle vilttien alle klo 22.00, herätäkseen taas puolilta öin lähteäkseen ulos valokuvaamaan. Kuulin että eräs sankari viihtyi jollakin konstilla peräti koko yön taivasalla kameransa kanssa, koska tuvalle lämmittelemään hän tuli vasta aamukahvien aikaan kahdeksan tienoilla. Miten hän onnistui valokuvaamaan koko yön palelluttamatta varpaitaan, sormiaan, päätään tai muita ruumiinosia jäi minulle arvoitukseksi.

Riisitunturin huipulla

Kaksi pipoa päässä. Liikkuessa lämmin, mutta Riisitunturin huipulla oli tuulista.

Pelkäsin että tuvassa olisi kylmä yöpyä, mutta yön hämärinä tunteina kun kamiina oli posottanut lämpöä tupaan jo hetken, oli kolmen vuoden ajan untuvapussin (Marmot Angelfire, luottokumppani) kanssa varsin lämmin nukkua. Ulkona oli pakkasta siloin noin -16c. Muita erityisvarusteita minulla ei ollut matkassa. Sorelin Caribou -saappaat olivat jalassa lumikenkäillessä, mutta pakkasenkestolupauksista huolimatta (lupaavat lämpöä jopa -40c keleille), omat varpaani hieman jäätyivät. Voi olla että 38 jalkaan olisi pitänyt ostaa vielä isommat popot, kuin nuo 38 ja 2/3 -sorelit jotka minulla nyt on. Ulkoiluvaatteita testasin mallia kuoret ja monet kerrokset niitten alla. Vaellushousut ja 2x lämpökalsarit toimivat muuten hyvin, mutta pakarathan tuossa touhussa aina jäätyy. Yläkroppaa peittämässä oli mm. merinokerraston paita (jonka päällä taisi olla myös toinen ohut merinoneule), paksumpi merinoneule, stadiumin kevyt höyhentakki ja Marmotin Speed Light Gore-Tex takki Pro-Shell -kalvolla.

Seuraavaksi tarkoitukseni on perehtyä talviretkeilyyn vähän syvemmin.