Vuoden 2018 käynnistys | Retkeilyä ja ahkion nykimistä pohjoisessa

Vietin vuodenvaihdetta, joulua ja uutta vuotta pitkälti poissa kaupungin hulinoista. Sukuloitiin vanhempieni ja puolisoni luona ensin pääkaupunkiseudulla ja sen jälkeen Savossa. Joulun jälkeen karkasimme pohjoiseen lähes viikoksi. Takaisin Helsinkiin palattiin vasta vajaan kahden viikon poissaolon jälkeen. Ihanaa ja tervetullutta vaihtelua.

Tavoitteemme oli viettää pohjoisessa mahdollisimman monta päivää. Pitkän hiihtovaelluksen suunnitteluun ei kuitenkaan juuri nyt ollut energiaa, vaan katselimme karttoja ja talviretkeilykohteisiin sopivia kansallispuistoja muutoin avoimin mielin. Pääasiallisena kriteerinä oli vuodenvaihteen viettäminen jossakin mahdollisimman lumisessa paikassa, tunnelmallisessa erätuvassa, kaukana tästä omasta arjesta ja muista ihmisistä. Tämä suunnitelma toteutuikin sitten lopulta todella hyvin.

Katse kohti tulevaa ja metsän siimeksessä odottavaa Riisitunturin autiotupaa.

Tarkemmin vuodenvaihteen retki toteutui seuraavalla tavalla.

Retken 2 ensimmäistä yötä vietettiin Riisitunturin kansallispuistossa, Riisitunturin autiotuvalla.

Vietin täällä ensimmäisen talviyöni koskaan autiotuvassa loppiaisena 2015. Vaikutuin niin syvästi, että vannoin palaavani tänne uudestaan mahdollisimman pian. Riisitunturin maisemat ovat sykähdyttävät ja helposti saavutettavat esimerkiksi Ruka-Kuusamon suunnalta. Siksi täällä käykin paljon retkeilijöitä ja valokuvaajia. Etenkin revontulien ja poikkeuksellisten hienojen tykkylumisten kynttiläkuusien nappaaminen samaan otokseen on se, mihin moni pyrkii täällä käydessään. Ihan vain tunnelmasta nauttiminenkin on varsin hyvä suunnitelma.

Huurteinen Riisitunturin tupa itsessään on jo varsin idyllinen ympäröivän maiseman puolesta..

..mutta huussikin on jo niin yllättävän kaunis, että tästä oli pakko ottaa kuva!

Meillä ei osunut onni revontulien suhteen. Kun ajomatkaa pohjoiseen aloiteltiin, valtasi pohjoisen taivaan reipas pilvipeitto, joka sinnitteli siinä välillä hivenen rakoillen, lähes koko reissun ajan.

Autiotuvalta siirryttiin aamulla autolle ja 3. yöksi tehtiin Posiolta yhden yön pit stop Keminmaan kautta Tornioon…

…koska: jos pohjoisessa iskee odottamaton hammassärky vuoden viimeisenä viikonloppuna, voi ajomatkaa olla Kuusamon suunnalta lähimpään päivystykseen länsirajalle 4h ajomatkan verran. Päätimme siksi yöpyä Torniossa, josta löysimme edullisen ja sopivan ajomatkan päässä olevan yöpaikan. Oli muuten suloisen kotoisa E-City Bed and Breakfast! Plussaa erityisesti kodinomaisesta ja tunnelmallisesta (sekä runsaasta) aamiaisesta.

Pakkaamisen ja purkamisen riemua. Päiväseltään ja etenkin kauniin sään aikaan Riisitunturin parkkipaikalla on monen päiväretkeilijän auto parkissa. Huomattavasti pienempi osa retkeilijöistä päättää jäädä tuvalle yötä ja parkkis tyhjentyykin monesti iltaa kohden.

Aamulla jatkoimme matkaa takaisin suunnitellulle uudenvuoden retkelle Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Torniossa ikävä takaisin itäisemmille leveysasteille olikin tässä vaiheessa kasvanut reippaasti, koska siinä missä alkumatka oltiin saatu nauttia todella kauniin lumisista pakkasmaisemista, oli vallitseva sää Keminmaan ja Tornion suunnalla nolla-astetta ja räntäkeli.

Yöt 4 ja 5 vietettiin Pyhä-Luoston kansallispuistossa, Pyhälammen tuvalla.

Riisitunturin autiotuvalla yöpyi muitakin ihmisiä. Pyhälammen tuvalla saimme kuitenkin viettää 2 yötä täysin itseksemme. Tästä oltiinkin jo haaveiltu monen viikon ajan, kun visioimme miten unelma-uusivuosi tulisi vaihtumaan. Pyhälammen tuvan edellinen kävijä oli vieraskirjan mukaan käynyt tuvalla marraskuussa. Sen huomasi jo tupaa ympäröivän syvän ja lähes koskemattoman umpihangen perusteella.

Alkumatkasta näytti siltä että Pyhälammen tuvalle Pyhä-Luoston kansallispuistossa menee jonkinlainen ura. Tässä ollaan suuntaamassa metsikköön Lampivaaran latumajan kohdalla.

Muutaman sadan metrin jälkeen ura päättyikin ja tuvalle kuljettiinkin hitaasti umpihangessa kuun valaistessa matkaa välillä pilvien lomasta. Punaisella valolla säästää muuten otsalampun tehoja ja näkee puiden hahmoja sekä maaston muotoja pimeässä paremmin kuin kirkkaalla valolla.

Pyhälammen tuvan saavuttaminen oli aavistuksen hikisempää touhua kuin mitä olimme odottaneet. Lähdimme tuvalle ahkioiden kanssa Rykimäkeron parkkipaikalta ja kuljimme Lampivaaran latukahvilan kautta. Tästä eteenpäin matka tuvalle oli koskematonta umpihankea, joka riemullisesti siivitti meidät eteenpäin 1km/h vauhtia. Kulku aloitettiin tunturisuksilla (tiedän, metsäsukset olisivat olleet tähän leikkiin astetta paremmat kulkuvälineet, mutta ne jätettiin tietoisesti matkasta pois, kun eivät vain mahtuneet autoon).

Pyhälammen päivätupa, jossa yövyimme Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Moni retkeilijä tuntuu yöpyvän täällä, vaikka tuvasta ei löydykään perinteistä isoa laveria.* Tämä tarjosi meille mielettömän mukavan suojan vuoden 2018 aatolle ja ensimmäiselle yölle.

Kahden kilometrin/tunnin pimeässä tapahtuneen umpihankinykimisen jälkeen huumori ei ollut totaalisesti vielä loppunut, mutta totesimme illan ja vuodenvaihteen lähestyvän vauhdilla. Kulkemisen vauhdittamiseksi totesimme parhaaksi vaihtaa kulkuvälineet lumikenkiin, millä oli suuri vaikutus etenemisvauhtiin. Tuvalle ennätettiin iltakahdeksalta ja kerkesimme vielä valmistamaan eräolosuhteiden nähden jokseenkin idyllisen illallisen. Jälkiruoaksi ja sulaneen suklaan kanssa tarjoiltavaksi tarkoitetut banaanit unohdin autoon, mikä moka. Tilanne täytynee korjata kun siihen löytyy sopiva tilaisuus.

Ahkion nykiminen umpihangessa sujui tällä reissulla parhaiten lumikengillä.

Fjellpulkenia olen käyttänyt jo useampaan otteeseen lyhyillä ja pidemmilläkin hiihtovaelluksilla. Tähän metsäiseen maastoon se ei ollut paras mahdollinen valinta H-aisan vuoksi. Metsikössä olisi puikkelehtinut sujuvammin eteenpäin ristikkäisaisan kanssa.

Pyhälammella vietettiin kaksi yötä, mikä tuntui yllättävän lyhyeltä hetkeltä. Nautin ympäröivästä hiljaisuudesta ja yhdessäolosta sekä kunnon talvesta valtavasti, etenkin, kun emme vielä ole etelässä saaneet nauttia talvesta nimeksikään.

Vaikka vuodenvaihde meni hujauksessa ohi, tuli se vietettyä juuri sillä tavalla kuin siitä eniten nautin: liikkuen, retkeillen ja pohjoisesta luonnosta nauttien.

Vuosi 2018 sai juuri sopivan startin ja odotan malttamattoman innokkaasti mitä kaikkea tämä vuosi tuo mukanaan. Epäilemättä, vastassa on jos jonkinlaisia haastavia ja kasvattavia tilanteita. Ne koitan muistaa ottaa vastaan lempeästi ja huojumatta.

Mieli ja katse avoinna kohti tulevia elämyksiä. Kuvassa Pyhälampi Lampivaaran ja Latvavaaran kupeessa Pyhä-Luoston kansallispuistossa.

Vuosi 2018 tuo kuitenkin mukanaan myös jo nyt tiedossani olevia monia innostavia asioita. Kaikkea odotettavissa olevaa en lausu tähän ääneen vielä nyt, mutta tulevien seikkailujen osalta voin kertoa jo seuraavaa: suunnittelemme pääsiäisen yhteyteen pohjoisessa tapahtuvaa pitempää hiihtovaellusta. Sitä varten tulemme myös pitämään harjoitusviikonlopun maaliskuun alkupuoliskolla. Kesän vaellus- ja retkeilysuunnitelmat ovat vielä hyvin auki, mutta 3 viikon suunnitelmat muotoutuvat pikkuhiljaa. Elokuun loppupuoliskolla taas lähden mm. Kaukokaipuu-matkablogia kirjoittavan ystäväni Nellan kanssa mukaan Fjällräven Classic -vaellustapahtumaan.

Näissä on jo mistä innostua, vaikka toivonkin kuluvan vuoden tuovan mukanaan entistä enemmän seikkailuja ja mieleenpainuvia elämyksiä. Siispä oikein hyvää uutta vuotta 2018! Haastakoon se sinua sopivasti kasvamaan ja tuokoon se mukanaan paljon onnea ja elämyksiä!

Tässä ensimmäinen koskaan kuvaamani valosydän. <3 Oma mallini Satu jaksoi naureskellen veivata kameralleni tähtisadetikkua uudenvuoden aattona.

 

*) Pyhälammen tuvasta tarkennettakoon vielä, että se on tosiaankin retkeilijöiden, vaeltajien ja ulkoilijoiden käyttöön tarkoitettu päivätupa. Tämä on myös syy siihen, ettei täältä löydy sitä leveää makulaveria. Meidän alkuperäinen suunnitelmamme oli yöpyä Huttuloman autiotuvalla nämä kyseiset kaksi yötä. Kävimme ennen retkeä luontokeskus Naavassa, jossa kuitenkin uudenvuoden aattona ystävällisesti kerrottiin, että Huttulomaan oli juuri lähtenyt yli 20 henkilön partiolaisporukka. Koska ajattelimme että tämä voi tehdä autiotuvan ympäristöstä jo hyvin tiiviin, saatiin Naavasta myös vinkki ja suositus lähteä tuonne Pyhälammen tuvalle sen sijaan. Pyhälammen tuvalla ei joulun ja uudenvuoden aikaan ollut käynyt juurikaan ihmisiä, eikä sen odotettu olevan nyt keskitalven aikaan ruuhkainen.

Päivätuvat eivät siis ole sesonkiajan ulkopuolella välttämättä kovin tiheässä käytössä. Sesonkiaikaan Pyhälammen tuvan ohi kulkee kuitenkin Pyhä-Luoston kansallispuiston huollettu talvireitti ja ajetut hiihtourat. Sen takia tupa on talvisin ajettujen latujen aikaan paljon tiheämmällä käytöllä, eikä suositella että tuvalle tällöin lähdetään yöpymään. Tällöin yöpymiset kannattaa suunnitella alueen autiotupiin ja pitää päivätuvat hetken levähdyspaikkoina.